Määräaikaisuudet

Työsopimuslain lähtökohtana on, että työsopimus on voimassa toistaiseksi. Määräaikaista työsuhdetta voidaan käyttää perustellusta syystä. Työn luonne, sijaisuus, harjoittelu ja kysynnän vakiintumattomuus voivat olla syynä määräaikaiselle työsuhteelle. 

Määräaikaista työsopimusta ei saa käyttää, jos työvoiman tarve on pysyvä. Määräaikaisuuden syyn pitää käydä ilmi työsopimuksesta tai muuten työnantajan on annettava kirjallinen selvitys työnteon keskeisistä ehdoista yli kuukauden pituisissa määräaikaisuuksissa.

Jos työvoiman tarve arvioidaan pysyväksi, perättäisille määräaikaisille työsopimuksille ei ole perusteltua syytä ja työntekijä pitäisi vakinaistaa. Mikäli yhdestäkin määräaikaisesta sopimuksesta puuttuu laillinen peruste, tuomioistuin voi vahvistaa työsopimuksen toistaiseksi voimassa olevaksi. Tämä voidaan tehdä jo työsuhteen aikana.

Jos määräaikaisen työsopimuksen tekemiselle ei ole ollut laissa säädettyä perustetta, sopimuksen katsotaan olevan toistaiseksi voimassa ja sen päättämiselle tulee olla laissa säädetty irtisanomis- tai purkuperuste. Jos työnantaja on kuitenkin päättänyt tällaisen sopimuksen määräaikaisena, hän on velvollinen maksamaan irtisanomisajan palkan.

Jos sopimuksen päättämiselle ei ole ollut laillista perustetta, työnantaja velvoitetaan maksamaan lisäksi korvauksena työntekijälle vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Kanne asiassa on nostettava käräjäoikeudessa kahden vuoden kuluessa työsuhteen päättymisestä.

Lue lisää määräaikaisuuden perusteista.