Antti Palola Demarin kolumnissa: Työuria pidennettävä alkupäästä
21.7.2010
Työurien pidentämisestä käytävä keskustelu on jumiutunut ”eipäs-juupas”-väittelyksi. Kaikki keskusteluun osallistuvat ovat yhtä mieltä siitä, että työurien pidentäminen on välttämätöntä, mutta keinot eroavat toisistaan.
OECD:n ja entisen pääministerin resepti on puhtaasti tekninen eli eläkeiän nostaminen kahdella vuodella. Tämä tarkoittaa sitä, että työurien pidentäminen hoidetaan pelkästään työelämässä pitkään mukana olleen väestön kustannuksella. Mielestäni se ei ole ratkaisu ongelmaan. Moni tänä päivänä ei jaksa edes nykyiseenkään eläkeikään. Kuinka voidaan edes vakavasti ajatella, että he jaksaisivat vielä kaksi vuotta pidempään?
Edellisestä eläkeuudistuksesta on kulunut vasta viisi vuotta. Se on liian lyhyt aika tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä. Vuoden 2005 eläkeremontin jälkeen eläköitymisikä nousi aina viime vuosiin asti. Valtiokonttorin mukaan valtion palveluksessa olevat siirtyivät vuonna 2008 vanhuuseläkkeelle keskimäärin 1,5 vuotta vanhempina kuin kymmenen vuotta aikaisemmin. Tulevat vuodet näyttävät sen, kuinka väestön eliniän pidentymistä kompensoiva elinaikakerroin toimii ja kuinka se vaikuttaa ihmisten todelliseen eläkkeelle siirtymisikään.
Työuria pitäisi pidentää ennemmin niiden alkupäästä keskivaihetta unohtamatta. Jotta ihmiset jaksaisivat töissä edes nykyiseen eläkeikään, on meidän panostettava huomattavasti enemmän nyt työelämässä mukana olevien työhyvinvointiin ja jaksamiseen. Kauniista sanoista ja korulauseista on siirryttävä jokapäiväiseen konkreettiseen tekemiseen.
Sen sijaan nuorten opiskeluaikojen lyhentäminen onnistuu parhaiten korkeakoulujen opetusta kehittämällä. Kun opetusryhmät ovat tarpeeksi pieniä, opetustavat monipuolisia ja opiskelijat saavat opintoihinsa riittävästi ohjausta, on opiskelu huomattavasti innostavampaa kuin jatkuva massaluennoilla istuminen ja satunnaiset pintapuoliset kontaktit opetushenkilökunnan kanssa. Hyvin motivoitunut opiskelija suoriutuu opinnoistaan varmasti nopeammin kuin huonosti motivoitunut.
Lisäksi yhteiskunnan on panostettava riittävästi siihen, että opiskelijat voivat keskittyä täysillä päätyöhönsä eli opiskeluun. Se ei onnistu, jos joutuu käymään jatkuvasti töissä. Meidän varttuneemman ikäluokan omaan kokemukseemme perustuva ohje lainan ottamisesta on tänä päivänä perusteeton, sillä korkealla laukannut inflaatio huolehti suurelta osin meidän pitkäaikaisista lainoistamme. Valtiovallan lisäpanostus oppilaitoksille ja tukijärjestelmien kehittämiseen maksaa itsensä takaisin, kun opiskelijat siirtyvät työelämään nykyistä aikaisemmin.
Nyt tuntuu siltä, että keski-ikäiset ja vähän vielä varttuneemmatkin eilisen päivän nuoret ratkaisevat tämän päivän nuorten tulevaisuutta. On ensiarvoisen tärkeää, että myös nuoria kuunnellaan ja heidän edustajiaan otetaan mukaan työuran pidentämistä pohtivaan työhön.
Antti Palola, Palkansaajajärjestö Pardian puheenjohtaja
Kirjoitus julkaistu Uutispäivä Demarissa 21.7.2010.
