Syksyn aikana tiedotusvälineet ovat kertoneet kiihtyvällä
tahdilla yhä synkempiä uutisia. Yritykset ovat ilmoittaneet
useita tuhansia koskettavista yhteistoimintaneuvotteluista.
Niiden tavoitteena on lähes poikkeuksetta joko lomauttaa tai
irtisanoa työntekijöitä. Valitettavan monella suomalaisella
perheellä näyttää olevan edessään todella musta joulu.
Kaiken tämän keskellä jäsenistömme mieltä painavat Raskonen irtisanomiset, valtion tuottavuusohjelmasta aiheutuvat henkilöstön vähennykset sekä aluehallinnon uudistuksesta mahdollisesti aiheutuvat henkilöstön leikkaukset. Vähennykset kohdistuvat maakuntiin, jotka muutenkin ovat joutuneet teollisuuden rakennemuutoksen uhreiksi. Tuottavuusohjelma on viimeistään nyt syytä laittaa uudelleenharkintaan.
Vuosi sitten tuskin kukaan osasi ennustaa talouden taantuvan näin nopeasti. Suomessa asiantuntijat useimmiten kertoivat meille, ettei ole syytä huoleen. Yhdysvalloissa kerrottiin olevan jonkinlainen paikallinen roskaluottokriisi, joka oli seurausta holtittomasta katteettomien lainojen antamisesta. Yleisesti arveltiin, että tällä olisi vain vähäinen vaikutus Euroopan talouteen. Suomen arveltiin säästyvän lähes kokonaan talouskriisin vaikutuksilta. Arviot menivät pahasti metsään.
Sopimuskauden ensimmäinen vuosi on takana, ja nyt on aika arvioida ensimmäisen kerran tehtyjen sopimusten vaikutuksia. Taantumasta huolimatta jäsentemme palkkakehitys eri toimialoilla on ollut varsin hyvä. Korostan, että puhun palkkakehityksestä, en palkkatasosta! Valitettava tosiasia on kuitenkin se, että korkea inflaatio on vienyt positiivisesta kehityksestä merkittävän osan. Inflaatio on kuluneen vuoden aikana ollut huomattavasti korkeampi kuin se, mihin olemme tottuneet. Onneksi ensi vuoden inflaatioennusteet ovat tätä vuotta matalammalla tasolla.
Tätä sopimuskautta arvioitaessa käännämme katseemme jo seuraavaan neuvottelukierrokseen, johon valmistautuminen alkaa heti vuodenvaihteen jälkeen. Olen varma, että seuraava kierros on kaikilla toimialoilla haasteellinen. Neuvottelut käydään todennäköisesti talouden taantumassa ja oman lisämausteensa antaa työnantajien toiminta. Elinkeinoelämän keskusliitto on ilmoittanut hylkäävänsä vanhanaikaiseksi kokemansa tulopoliittisen kokonaisratkaisumallin. Työnantaja pyrkii alakohtaisiin ratkaisuihin, joissa muun muassa palkankorotukset määräytyisivät toimialakohtaisen tuottavuuden perusteella. Palkansaajapuolen onkin tiedostettava se tosiasia, että seuraavalla neuvottelukierroksella eri toimialojen työnantajien yhteistyö on aikaisempaa tiiviimpää.
Asetamme aikanaan seuraavan neuvottelukierroksen tavoitteet. Yksi keskeisistä on varmasti se, kuinka onnistumme turvaamaan kaikille jäsenillemme vähimmäisansiotasonkehityksen ja vähimmäisostovoiman kasvun. Toinen iso asia on työelämän muutosturvan laajentaminen vastaamaan aikaisempaa paremmin valtionhallinnon suuria organisaatiomuutoksia. Kolmas keskeinen tavoite on henkilöstön edustajien toimintaedellytysten vahvistaminen paikallisella tasolla toimittaessa. Emme saa myöskään unohtaa, että olemme Suomessa sitoutuneet toteuttamaan samapalkkaisuusohjelmaa. Se edellyttää naisten ja miesten välisen palkkauksellisen tasa-arvon edistämistä myös tulevilla neuvottelukierroksilla.
Valtionhallinnossa valmistellaan isoja muutoksia, uudistuksia ja toimintojen uudelleen järjestelyjä, jotka koskettavat tavalla tai toisella suurta osaa jäsenistöämme. Henkilöstön
edustajat ja Pardian toimihenkilöt ovat kuluneen vuoden aikana osallistuneet tähän valmistelutyöhön ja tehneet suuren määrän hyvää ja arvokasta työtä. Kiitän jäsenistömme puolesta teitä tekemästänne työstä ja toivon voimia seuraavalle vuodelle, sillä työsarkaa riittää.
Omasta ja Pardian toimiston puolesta kiitän kaikkia lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivotan teille oikein rauhallista ja hyvää joulua sekä onnellista ja menestyksellistä uutta vuotta 2009!
Antti Palola
