Elämää nyt eikä sitten joskus

Onneksi tänä päivänä niin lapsiperheillä kuin iäkkäämmillä ihmisillä on monia vaihtoehtoja yksityiselämän ja työelämän yhteensovittamiseksi. Väestön ikääntyessä on toki vielä tarpeen tarkistaa sopimuksia ja lainsäädäntöä. Vuorotteluvapaajärjestelmä tulisi vakinaistaa ja mahdollisuuksia tilapäisen hoitovapaan saamiseksi niin omien vanhempien kuin isovanhempien hoitamiseksi tulisi lisätä. Jälkimmäinen oli muuten edellisen sopimuskierroksen yksi tavoite.

Vaihtoehdot antavat mahdollisuuden ja vapauden valita oman jaksamisen kannalta järkeviä vaihtoehtoja. Itse jäin osa-aikaeläkkeelle vuoden 2006 alusta, ja päivääkään en ole katunut. Nyt jää todella aikaa elää.

Pidän paljon työstäni sopimusasiantuntijana Pardian Tekniikan ja Tietotyön asiantuntijoiden toimialalla, joten osa-aikaeläkkeelle jäämisen syy ei ollut leipääntyminen työhön. Teen töitä kolmena päivänä viikossa, ja työjärjestelyt ovat mielestäni sujuneet hyvin ja sopimusten mukaisesti – tästä kiitos työyhteisölle.

Välillä joutuu tietysti joustamaan kokousaikojen vuoksi, mutta on tärkeää oppia sanomaan myös ei, ei käy. Kolmeen työpäivään ei mahdu viittä työpäivää – niin se vain on. Oman jaksamisen kannalta on tärkeää pitää kiinni sovituista työajoista.

Nyt minulla on aikaa keväällä, kesällä ja syksyllä tonkia mökillä kasvimaita. Siitä saa sekä hyötyä että mielihyvää, kun näkee kättensä työn konkreettisesti. Järjestötyössähän tulokset näkyvät usein vasta vuosien kuluttua.

Osa-aikaeläke on kohdallani vastannut myös perhe-elämän mukanaan tuomiin haasteisiin. Mieheni sai muutama vuosi sitten aivoinfarktin, ja osa-aikaeläkeläisenä minulla oli voimavaroja hoitaa häntä. Työni puolestaan auttoi jaksamaan raskasta hoitotyötä. Mieheni menehtyi syöpään, ja sain tehdä saattohoidon kotona. 48 yhdessäolovuoden jälkeen pidin tätä erittäin arvokkaana asiana.

Tärkeä voimavara ovat tietysti myös lapsenlapseni, joiden kanssa minulla on nyt enemmän aikaa seurustella ja harrastaa. Osa-aikaeläke on kohdallani auttanut jaksamaan, koska kaikkien vaikeuksien jälkeenkään en ole ollut poissa töistä sairauden takia.

Kolmekymmentäviisi vuotta ammattiyhdistysliikkeessä on tuonut minulle osaamista, joka ei ole merkityksetöntä. Koen, että pitkä työura ei ole mennyt hukkaan, kun voin siirtää osaamistani uusille asiamiehille. Työ- ja elämänkokemuksen myötä tulee taito osata tehdä päätöksiä ja yhdistää myös työ- ja perhe-elämä. Näitä elämänhallintataitoja ei opita oppilaitoksissa. Tästä näkökulmasta tunnen itseni siis arvokkaaksi myös osa- aikaeläkkeellä ollessani. Minua tarvitaan.

Tavoitteeni on olla vielä muutama vuosi työelämässä. Niin kauan kuin pysyy terveenä, pitää nauttia elämästä, ettei tarvitse elää sitten kun -elämää. Moni meistä sanoo, että eletään sitten kun velat on maksettu, lapset ovat maailmalla ja pääsen eläkkeelle. Elämästä voi nauttia jo työelämässä ollessa.

Sinikka Olander
Pardian sopimusasiantuntija