Lisää työvuosia

Professori Matti Ylikoski tietää, miten työuria tulisi pidentää. Eläkeiän myöhentämistarpeesta ollaan suhteellisen samanmielisiä päättäjien, työnantajien ja työntekijöiden leirissä. Tulevaisuuden haasteiden selättämiseksi myös tuottavuuden on kasvettava.

Millä me sitten pärjäämme ja jaksamme yhä pidempään? Työterveyslaitoksen johtavan asiantuntijan, professori Matti Ylikosken mielestä työuria voidaan pidentää vain, jos yritysten toimintatapoja muutetaan niin, että ihmisillä on mahdollisuus tehdä työssäjaksamista tukevia valintoja.

– Tarvitaan päätöksiä, jotka lisäävät ihmisten mahdollisuuksia tehdä terveyttään edistäviä valintoja esimerkiksi työpaikkaruokailussa ja työajoissa.

Joustoilla on kysyntää

Työelämän laatua on kehitettävä samaan aikaan, kun tuottavuutta tehostetaan, jotta kasvu ei murenna työhyvinvointia. Palkansaajajärjestöjen mukaan laatua lisäävät koulutus- ja opiskeluvapaat.

Ylikosken mukaan työnantajan kanssa yhdessä räätälöidyt työaikojen ja uran joustot ovatkin tärkeitä. Ne ovat kuitenkin saaneet turhan huonon maineen ja herättäneet epäluuloja puolin ja toisin.

– Työnantajapuolella ei ymmärretä, että molemmat hyötyvät joustoista. Työntekijä miettii, että hänenkö on aina joustettava. Ihminen yltää aika suuriin ponnisteluihin, jos hän voi valita vapaammin työaikansa.

Tuottavuus tulee siitä, että palvelu tai tuote syntyy sujuvassa prosessissa vähemmällä ponnistelulla.

Hyvinvointi on arvokysymys

Suomalaisyritykset satsaavat työhyvinvointiin vuosittain yhteensä 25 miljardia euroa, joka on Työterveyslaitoksen laskujen mukaan aivan liian vähän. Yritykset näkevät liian usein palkansaajan pelkkänä tuotantovälineenä. Laiminlyönneistä maksetaan isompi hinta tulevaisuudessa.

Ylikosken mukaan hyvinvointi on pitkälle arvokysymys, johon ollaan pikku hiljaa heräämässä.

– 1960-luvulla ympäristöongelmista kiisteltiin, mutta nyt luonnonvarojen rajallisuudesta ollaan jo yhtä mieltä. Työelämässä käy samoin. Parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan ei kyseenalaista työelämäliikettä, Ylikoski ennustaa.

Tärkeitä askelia on toki jo alettu ottaa. Työmarkkinoiden keskusjärjestöjen vuonna 2007 perustama Tuottavuuden pyöreä pöytä perustettiin tuottavuuden, työelämä
laadun ja tuottavuusyhteistyön edistämiseksi. Ryhmä on pohtinut muun muassa keinoja, joilla nuoret saataisiin entistä varhemmin työelämään.

Koko uran kaari tärkeä

Huomio on kiinnitettävä uraan kokonaisuutena, ei vain loppupään pidentämiseen. Ylikosken mukaan kyse ei ole vain opintoaikojen lyhentämisestä.

– Pitäisi huolehtia siitä, että nuoret tulevat töihin osaavina, kiinnittyvät hyvin työelämään, eivätkä joudu toisarvoisiin töihin.

Kun työelämän vakaus karisee ennakoimattomiin pätkiin, nuoret kaipaavat uudenlaista sitoutumista. Ennen sitouduttiin työnantajiin, nyt tapoihin tehdä töitä. Arvotutkimuksien mukaan nuoret haluavat kokeilla omia siipiään ja kehittyä toimessaan.

– Jos tehtävät ovat haastavia ja tuottavat onnistumisen kokemuksia, työn parissa jaksetaan, professori toteaa.

Lisäksi on huolehdittava syrjäytymisvaarassa olevista nuorista ja kehitettävä toimia, joilla he pysyvät työkuntoisina ja -haluisina eivätkä masennu.

– Jos nuori joutuu pysyvästi työkyvyttömyyseläkkeelle, menetetään 40 vuoden työura. Siinä saa aika monta ihmistä lähteä pari vuotta aiemmin eläkkeelle, ennen kuin se vaikuttaa kokonaistyöllisyyteen.

Keskivaiheen ongelmat syyniin

Ylikoski on huolestunut myös työttömyyseläkkeiden kasvusta. Liian moni 30–40-vuotias jää eläkkeelle mielenterveyssyistä. Irtisanomisaalto, jonka rasituksessa nyt eletään, ei helpota tilannetta. Työterveyslaitoksella on todettu, että työttömäksi jäävien terveys tahtoo romahtaa nopeasti. Työhön paluu vaikeutuu, kun ammattiosaaminen vanhentuu, työelämän vaatimukset lisääntyvät ja olot muuttuvat.

– Työllistämistoimien lisäksi pitäisi huolehtia siitä, miten työttömän työkyvyn romahtaminen ja syrjäytyminen estettäisiin ja osaamista pidettäisiin yllä, Ylikoski toteaa.

Työttömyys jo sinällään vaikeuttaa paluuta, kun elintavat lipsuvat, itsetunto ja terveydentila heikkenevät ja sosiaalinen verkosto romuttuu.

– Ennen työllisyyspolitiikassa keskityttiin uusiin ammatteihin kouluttamiseen, kun ammatit katosivat. Nykyään tarvitaan myös perusvalmiuksien lisäämistä ja käytännön harjaantumista, kun teknologia ja työvälineet muuttuvat.

Viime laman jälkeen 100 000 ihmistä ei koskaan palannut työelämään. Nyt on kehitetty hankkeita, joilla luodaan työterveyshuollon kaltaista neuvontaa työttömille. 1990-luvun lamasta opittiin myös se, että työhön jäävätkin kärsivät. Muun muassa sydäninfarktikuolleisuus kasvaa, ja pestinsä säilyttäneet syyllistävät itseään. Puhutaan niin sanotusta selviytyjän syyllisyydestä.

Uran edetessä tarvitaan erilaista apua

Uran loppupään kiusana ovat tuki- ja liikuntaelinsairauksien aiheuttamat työkyvyttömyyseläkkeet. Vaikka suorittavat tehtävät ovat vähentyneet, työ on edelleen kuormittavaa. Uran edetessä tulee väistämättä erilaisia kremppoja.

– Työterveyshuollon, työntekijän ja esimiehen pitäisi yhdessä pohtia, miten muokata tehtäviä, jotta iän tuomista fyysisistä muutoksista, esimerkiksi näön ja motorisen näppäryyden heikentymisestä ja elpymisaikojen pitenemistarpeesta, ei synny rajoitteita, Ylikoski toteaa.

Työkyvyttömyyseläkkeelle lähdön takaa löytyy usein myös osaamisvajetta, joka useimmiten voitaisiin estää oikeanlaisella koulutuksella, Ylikoski huomauttaa.

Työelämän myllerryksessä ammattitaidosta ja osaamisesta huolehtiminen on muuttunut täysin. Osaamisesta on huolehdittava koko työuran aikana. ”Silloin tällöin kurssille” -malli ei enää toimi, vaan osaamisen kehittymisen täytyy integroitua työelämään. Ikäjohtamisesta eli siitä, että ikäsidonnaiset seikat otetaan huomioon johtamis- ja organisaatioratkaisuissa, on puhuttu jo kauan. Käytäntö laahaa pahasti perässä, mutta hyviäkin esimerkkejä on. Kyse on ikääntyvien arvostamisesta työyhteisössä.

– Ikääntyvien arvo huomataan usein ensin tuottavuusnäkökulmasta esimerkiksi aloilla, joilla pelätään ammattimiesten ja -naisten taitojen katoavan.

Ylikosken mukaan ikääntymisen myötä ihmiselle tulee tärkeämmäksi se, että hän voi välittää osaamistaan ja verkostojaan nuoremmille.

– Arvostus on henkisen jaksamisen kannalta tärkeää kaikenikäisille, Matti Ylikoski toteaa.

Marjo Mikola
Unionimedia

Yhteisymmärrys eläkekiistan ratkaisemisesta

Hallitus ja keskeiset työmarkkinajärjestöt neuvottelivat maaliskuussa yhteiseksi tavoitteekseen keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nostamisen 59,4 vuodesta vähintään kolmella vuodella vuoteen 2025 mennessä.

Keinoja ryhdyttiin pohtimaan kahdessa työryhmässä. Eläketurvakeskuksen toimitusjohtajan Jukka Rantalan ryhmä miettii eläkejärjestelmään liittyviä ratkaisuja. Elinkeinoelämän keskusliiton johtajan Jukka Ahtelan ryhmä pureutuu työelämän parantamiseen ja työkyvyn
ylläpitoon liittyviin seikkoihin.

Hallitus ja työmarkkinajärjestöt arvioivat linjausten vaikuttavuutta niiden valmistuttua vuoden lopussa. Kaikki työeläkepolitiikkaa koskevat asiat valmistellaan hallitusohjelman mukaisesti yhteistyössä keskeisten työmarkkinajärjestöjen kanssa.