Kohti seuraavaa neuvottelukierrosta

Kuluneen talven aikana tuli selväksi se, että ainakaan yksityisen sektorin työnantajapuoli ei halua tehdä maahan kattavaa ja pitkää työmarkkinaratkaisua, jolla olisi turvattu kaikkien palkansaajien ostovoiman kasvu ja edistetty talouden vakautta ja työllisyyttä.

Maan hallitus pelasi myös omat korttinsa huonosti antamalla työnantajalle muun muassa kansaneläkemaksun vastikkeetta. Yksityisen työnantajan tavoite on se, että palkankorotukset perustuvat toimialakohtaiseen tuottavuuteen. Tämä ei meille sovi, koska se kohtelee muun muassa julkista sektoria erittäin epätasa-arvoisesti.

Alkuvuoden puhutuin työmarkkinauutinen oli pääministeri Matti Vanhasen Rukan hangilla tekemä hiihtoretki-innovaatio vanhuuseläkeikärajan nostamiseksi 63 vuodesta 65 vuoteen. Vanhasen varsin ripeäotteiseksi tunnettu hallitus päätti helmikuun lopun politiikkariihessään ilman sen suurempaa epäröintiä nostaa eläkeikärajaa pääministerin kaavailemalla tavalla. Tämä osoittautui suureksi poliittiseksi virheeksi.

Hallitus sai nimittäin vastaansa yleisen mielipiteen. Suomen kansa ei yksinkertaisesti ymmärtänyt hallituksen päätöstä nostaa eläkeikää. Muutaman viikon aikana asiasta kirjoitettiin palstametreittäin, ja asiaa tiedusteltiin jos jonkinlaisella gallupilla lähes kaikissa tiedotusvälineissä. Palkansaajapuolen aloitteesta julkistettu nettiadressi täyttyi allekirjoittajien nimistä ennennäkemättömällä vauhdilla.

Työmarkkinajärjestöt niin työnantaja- kuin palkansaajapuolella tuomitsivat yksituumaisesti hallituksen päätöksen ja ennen kaikkea tavan, jolla päätös tehtiin. Hallitus nimittäin yksipuolisesti hylkäsi vuosikymmenten perinteen siitä, että eläkeasiat valmistellaan kolmikantaisesti yhteistyössä hallituksen, työntekijäjärjestöjen ja työnantajajärjestöjen kesken.

Voimakkaan vastustuksen nähtyään hallituspuolueet kiireen vilkkaa arvioivat tekemänsä päätöksen poliittiset seuraukset uudestaan. Sen seurauksena hallitus sopi pikaisesti eläkeasian työmarkkinajärjestöjen kanssa siten, että se luopui yksipuolisesta päätöksestään nostaa eläkeikää. Osapuolten välinen sopimus pitää sisällään sen, että osapuolet yhteisissä työryhmissä hakevat keinoja työurien pidentämiseksi. Tämä on hyvä kompromissi asian selvittämiseksi järkevällä tavalla.

Loppuvuoden ehdottomasti merkittävin työmarkkina-asia on valmistautuminen seuraavaa neuvottelukierrosta varten. Valmistautumisemme liittokierrokseen on aikataulussa ja täydessä vauhdissa.

Neuvottelut käydään täysin erilaisessa taloudellisessa tilanteessa kuin edellisellä kerralla. Edellisellä kierroksella tehdyt eripituiset ja eri aikaan päättyvät sopimukset tuovat oman lisähaasteensa edessä oleviin neuvotteluihin.

Oman lisämausteensa tuo yksityisen sektorin huoli ja aktiivisuus julkisen sektorin neuvotteluista ja palkankorotustasosta. Sivustakatsojana voisi olettaa, että heillä on aivan riittävästi työtä omissa neuvottelupöydissään ilman, että tarvitsee puuttua julkisen sektorin neuvotteluasemiin.

Maan hallitus ja työnantajapuoli ovat edellyttäneet työntekijäpuolelta edessä olevalla neuvottelukierroksella palkkamalttia ja väläyttäneet jopa niin sanottua nollakierrosta. Lähdemme kuitenkin siitä, että palkankorotusten tason on oltava riittävä ja sen on turvattava ansiotason ja ostovoiman kehitys ilman veropoliittisia toimenpiteitä. Pardialainen on palkkansa ja palkankorotuksensa ansainnut!

Muistakaa käyttää kansalaisoikeuttanne ja äänestää europarlamenttivaaleissa 7. kesäkuuta.

Toivotan kaikille lukijoille oikein aurinkoista, hyvää ja rentouttavaa kesää!

Antti Palola