Säällistä työnantajapolitiikkaa

Neuvottelukierros uusista työ- ja virkaehtosopimuksista on täydessä vauhdissa. Olemme onnistuneet neuvottelemaan ensimmäiset yksityisen sektorin sopimukset. Neuvottelut uusista runkosopimuksista ja monet talokohtaiset neuvottelut ovat vielä kesken.

Vaikeimmat neuvottelut ovat tällä kertaa yliopistosektorilla. Yliopistojen neuvottelutoiminta siirtyi vuodenvaihteessa valtion pöydästä yksityiseen. Työntekijäpuolella jatkavat samat osapuolet työantajapuolen ollessa kokonaan uusi. Osapuolilla on ollut totuttelemista uuteen neuvotteluympäristöön ja -kulttuuriin.

Yliopistoilla on neuvoteltavana kokonaan uusi työehtosopimus normaalien palkankorotusneuvottelujen lisäksi. Uuteen fantastiseen yliopistoon siirryttäessä päättäjät lupasivat henkilöstölle, että palvelussuhteen taso ei heikkene uudistuksen myötä.

Nyt on kuitenkin käynyt selväksi, että yliopistoilta puuttuu merkittävä summa toimintamäärärahoja. Tämä aukko on ajateltu paikattavan henkilöstön kustannuksella. Me emme hyväksy tätä vaan vaadimme, että henkilöstön asema turvataan eikä uusista työehtosopimuksista neuvoteltaessa palvelussuhteen tasoa heikennetä. Yliopistojen henkilöstön on myös saatava kuluvana vuonna säälliset palkankorotukset.

Neuvottelutulos yliopistojen työehtosopimuksesta syntyi 9.3. Sopimus on kaksivuotinen ja voimassa 1.3.2010–29.2.2012.

Valtion neuvottelut alkoivat tammikuun puolivälin jälkeen. Työantajan vaatimusten yhteinen nimittäjä oli valtion toimintayksiköiden taloudellisen toiminnan turvaaminen työntekijöiden kustannuksella. Eli työnantaja vaati palkankorotuksista luopumista ja kertaluonteisia säästökohteita kuten esimerkiksi lomarahojen vastikkeetonta leikkaamista ainakin tänä vuonna. Me emme näitä hyväksy.

Henkilöstön asema pitää myös turvata valtionhallinnon muutostilanteissa esimerkiksi palkkausjärjestelmän soveltamisen ja takuupalkan osalta. Henkilöstöä ei saa laittaa valtionhallinnon laatikkoleikkien maksumieheksi, ja työnantajan on harjoitettava edes säällistä työnantajapolitiikkaa.

Esitimme myös, että virastokohtaiset neuvottelut paikallisten erien kohdentamisesta on käytävä ennen lopullista sopimuksen allekirjoittamista. Monissa virastoissa on talokohtaisia asioita neuvoteltavana eikä neuvotteluasema ole tasavertainen, mikäli ne käydään työrauhan vallitessa.

Valtion vaikeasta taloudellisesta tilasta huolimatta esitimme työnantajalle maltillisen palkankorotusvaatimuksen, jolla turvataan työntekijän ostovoiman kehitys ja edistetään palkkauksellista tasa-arvoa, sekä parannuksia henkilöstön edustajien asemaan, työhyvinvointiin ja työkykyä ja jaksamista edistäviä toimenpiteitä.

Valtiolle saavutettiin neuvottelutulos sopimukseksi 7. maaliskuuta. Mielestäni lopputulosta voidaan pitää tyydyttävänä. Neuvottelukierroksen keskeisin saavutus palkankorotusten ohella on, että sopimuksessa onnistuttiin neuvottelemaan henkilöstön aseman turvaamisesta muutostilanteissa, kuten virastofuusioissa.

Työhyvinvointi ja jaksaminen ovat suuri haaste myös valtionhallinnossa. Jaksamisella on iso merkitys työurien pituuteen. Asiaa pohtinut niin sanottu Ahtelan ryhmä esitti hyviä toimenpiteitä. Yksi merkittävä asia on se, että työpaikoilla on riittävä määrä työntekijöitä tehtävään työmäärään suhteutettuna. Näin ei valitettavasti aina ole.

Muutoksenhallinta on myös tärkeää. Muutos on ollut merkittävä useimmilla valtion työpaikoilla viime vuosina. Työntekijöiden epävarmuus ja turvattomuuden tunne on lisääntynyt. Asiaa ei lainkaan helpota se, jos muutoksesta ei riittävästi puhuta. Tämä asettaa aivan erityisen vaatimuksen johtajille ja esimiehille.

Vuosi 2010 on Pardian työhyvinvoinnin ja jaksamisen teemavuosi. Toivottavasti pystymme tämän vuoden aikana pitämään näitä tärkeitä teemoja esillä toiminnassamme ja pystymme edistämään teemoja omissa sopimusneuvotteluissamme. Toivotan kaikille oikein hyvää kevättä!

Antti Palola