Parempia aikoja odotellessa

Talven ja kevään aikana sovitaan työ- ja virkaehtosopimukset, jotka koskevat valtaosaa palkansaajista. Neuvottelujen käymistä on osaltaan vaikeuttanut Elinkeinoelämän Keskusliitto EK:n ajama palkka-ankkurimalli. Se merkitsee sopimusten korotustason ja sisällön määrittämisen antamista yhden alan käsiin.

Työnantajat ovat tähän asti korostaneet alakohtaisten tarpeiden, tuottavuuserojen ja yksittäisten yritysten tarpeiden merkitystä sopimuksista neuvoteltaessa. Palkka- ankkurimalli viittaa näille kintaalla. Haettiinko siis vain halvinta mahdollista tasoa, joka tällä kertaa löytyi ahdingossa olleelta vientisektorilta?

Ankkuri ei ole osoittautunut pitäväksi. Useat alat ovat ylittäneet siinä olevan 0,5 prosentin tason. Pardia ei ole pitänyt sopimusaloillaan ankkuria minkäänlaisena lähtökohtana tai mittana.

EK on systemaattisesti kieltäytynyt niin keskitetyistä kuin tulopoliittisista kokonaisratkaisuista. Sellaista olisi kuitenkin nyt tarvittu. Liittokierroksilla ei pystytä samanlaisiin koko työmarkkinoita ja yhteiskuntaa koskeviin ratkaisuihin kuin tupoilla pystyttiin.

Valtion toimintoja on noin 20 vuoden aikana saneerattu ja karsittu niin, että väen määrä on supistunut lähes kolmannekseen 240 000:sta 88 000:aan. Yliopistouudistus vei vuodenvaihteessa noin 30 000 henkilöä yksityiselle sektorille. Tuottavuusohjelma vähentää vuosina 2011–2015 vielä noin 5 000–6 000 henkilötyövuotta. Kaikkiaan sen perusteella henkilöstö vähenee 15 000 henkilötyövuodella. Henkilöstön ja palvelujen vähentämisen tiellä ei pidä enää jatkaa.

Laman seurauksena valtion taloustilanne heikkenee lähivuosina. Valtio ottaa tänä vuonna velkaa yli 10 miljardia euroa ja tulevina vuosina vielä lisää. Näin pitääkin tehdä, eikä sitä pidä kauhistella. Suomen talous kestää tämän. Velan maksuaikataulu ja talouden tasapainottamisen keinovalikoima ovat täynnä valintoja.

Talouskasvulla on suuri(n) merkitys velanhoidossa, joten siihen on syytä panostaa: Työttömien määrä, 250 000, on saatava alemmaksi lisäämällä työpaikkoja. Kotimaista kysyntää on ylläpidettävä ja vahvistettava lisäämällä palkankorotuksilla ostovoimaa.

Keinoja, jotka ovat olleet esillä, mutta joihin ei pitäisi nyt kajota, ovat muun muassa sosiaaliturvan uudet leikkaukset ja eläkeiän nostaminen. Eläkeiän nostaminen pakottavalla lainsäädännöllä ei tuo yhtään uutta työpaikkaa mutta saa ison joukon palkansaajia raivon partaalle.

Sosiaaliturvaan kajoaminen heikentäisi pahiten jo ennestään heikossa asemassa olevien asemaa ja lisäisi köyhyyttä.

Harri Sirén
Pardian neuvottelujohtaja