Vaikeita asioita puitavana

Hallitus päättää Suomen talouden tulevien vuosien suunnasta kehysriihessä tämän kuun lopulla. Sen verran isoja ja vaikeita asioita on puitavana, että hallituspuolueet neuvottelevat ohjelmansa uusiksi talouspolitiikan osalta.

Suomen talouden tilanne on muuttunut viime kesästä, jolloin Kataise hallitus sopi ohjelmastaan. Valitettavasti muutos ei ole ollut myönteinen. Valtiovarainministeriö on arvioinut talouden
kasvavan tänä vuonna vain muutaman kymmenyksen ja eräät rahalaitokset ovat arvioineet kasvun jäävän jopa pakkaselle. Myönteistä on, että talouskasvun arvioidaan ensi vuonna olevan parempi kuin tänä vuonna.

Hallituksen tavoite kehysriihessä on tasapainottaa maan taloutta, estää lisävelkaantumista, saada aikaan talouskasvua ja kuroa umpeen kestävyysvajetta. Hallitus on jo aiemmin linjannut ja pääministeri helmikuussa vahvistanut, että tasapainottaminen tehdään puoliksi julkisia menoja leikkaamalla ja verotusta kiristämällä. Suuruusluokka selviää kehyspäätöksen jälkeen.

Pardian hallituksen tekemän linjauksen mukaan talouden tasapainottamisessa on huolehdittava työllisyydestä ja talouden kasvusta. Tarvitsemme myös rakenteellisia uudistuksia paniikkisäästämisen ja leikkausten sijaan. Mitä vähemmän kykenemme tekemään rakenteellisia uudistuksia, sitä enemmän joudumme tekemään äkillisiä julkisen talouden leikkauksia. Näiden vaikutus on kohtalokkaampi kaikille kansalaisille ja valtion palveluksessa olevalle henkilöstölle.

Lyhyellä aikavälillä veronkorotukset ovat yhteiskunnalle parempi vaihtoehto kuin säästäminen ja leikkaaminen. Verotuksen kiristäminen on tehtävä oikeudenmukaisesti, eikä se saa kasvattaa tuloeroja. Verotusta kiristettäessä tuottoisimpia veromuotoja ei voida jättää entiselleen. Siksi arvonlisäveroja ja etenkin suurituloisten tuloveroja on korotettava. Myös pääoma- ja ansiotuloverotuksen välinen suhde on arvioitava uudelleen.

Meidän on kyettävä ratkaisemaan työuran pituuksiin liittyvät haasteet. Se on tärkeä asia Suomen kestävälle talouden kehittymiselle ja eläkejärjestelmälle. Eläkkeen alaikärajan nostamisesta vellovan eipäs-juupas -keskustelun tilalle tarvitsemme työtä. Työtä nuorille, keskiikäisille ja ikääntyville työntekijöille. Sen jälkeen, kun meillä on työtä, meillä on myös työuria, joita pidentää.

Meillä on oltava työelämä, jossa ihmiset jaksavat henkisesti ja ruumiillisesti tehdä pitempiä työuria. Meidän on myös pidettävä huoli siitä, että nuoret työllistyvät opintojensa jälkeen ilman turhia välivuosia ja joutenoloa. Työmarkkinaosapuolet ovat sopineet, että todellista eläkkeelle siirtymisikää nostetaan kahdella vuodella vuoteen 2025 mennessä. Asetettu tavoite on 62,4 vuotta ja olemme varsin hyvin kiinni siinä. Hallitus on myös linjannut, että se ei ole nyt nostamassa eläkeikää, vaan edellyttää työmarkkinajärjestöiltä toimenpiteitä työurien pidentämiseksi. Tätä työtä tehdään parhaillaan muun muassa niin sanotussa Ahtelan työelämäryhmässä.

Meidän on myös ratkaistava eläkkeittemme rahoitus tulevaisuudessa. Asiasta on sovittu toistaiseksi vuoden 2014 loppuun asti. Tämä tarkoittaa, että työmarkkinajärjestöjen on sovittava
asiasta pikaisesti ja että eläkemaksuja on korotettava, jotta myös vielä
työelämässä ja pian eläkkeelle siirtyvät ikäluokat osallistuvat kustannusten jakamiseen. Se on nuorten etu ja oikeudenmukaisuuskysymys.

Nuorille ikäluokille annetuista eläkelupauksista on pidettävä kiinni. Toivotan kaikille oikein hyvää talven taittumista ja alkavaa kevättä!

Antti Palola