Talouskriisi ja ilmastonmuutos ovat haasteita ammattiyhdistysliikkeelle

Pohjoismaisen valtion sektorin yhteistyöjärjestö Nordiska statstjänstemannaorganisation NSO:n kesäkonferenssiin Jyväskylän yliopistolle 27. – 28.8. kokoontui reilut 60 osallistujaa.

Kun konferenssia ryhdyttiin vuosi sitten suunnittelemaan, teemoiksi valittiin talouskriisi ja sen vaikutukset julkisiin talouksiin ja valtion sektoriin sekä ilmastonmuutos ja sen vaikutukset työhön ja työelämään.

Pardian puheenjohtajan Antti Palolan mukaan aiheiden valinta osoittautui enemmän kuin oikeaksi. Molemmilla asioilla on sekä lyhyen että pitkän aikavälin vaikutuksia työhön ja työelämään. Lisäksi ilmastonmuutos tuo edunvalvontaan ja sen sisältöihin uuden ulottuvuuden myös julkisella sektorilla.

Ympäristökysymyksillä, työelämällä ja työhyvinvoinnilla on yllättäviä yhteyksiä, joita voidaan ottaa huomioon edunvalvonnan sisältöjä ja tavoitteita määriteltäessä ja jäsenistön palvelussuhteita ja hyvinvointia edistettäessä.

Talouskriisillä pitkäaikaiset vaikutukset julkiseen talouteen

Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajan Seija Ilmakunnaksen mukaan kaikkien Pohjoismaiden kansantulon kehitys on dramaattisesti heikentynyt viimeisen kahden vuoden aikana, Norjan vähiten ja Islannin eniten. Kehitys on samanlainen myös työllisyydessä. Suomen, Tanskan ja Ruotsin elvytyspolitiikka on tasoltaan ollut yhteneväistä, mutta rakenteeltaan hyvin erilaista. Tanska on panostanut julkisiin menoihin, tulonsiirtoihin ja palvelutuotannon tukemiseen, Ruotsi ja Suomi puolestaan veroelvytykseen ja muu elvytys on ollut jokseenkin vähäistä. Yhteistä kaikille maille on kuitenkin se, että vaikka myönteistä kehitystä taloudessa on jo väläytelty, kriisin vaikutukset ovat pitkäaikaiset ja tilanteen korjaaminen edellyttänee veron korotuksia, työelämän uudistamista muun muassa työuria pidentämällä ja julkisen sektorin tuottavuutta kehittämällä. Myös leikkauksia julkisessa kulutuksessa saatetaan Ilmakunnaksen mukaan tarvita.

Älkää luottako taloustieteilijöihin ja pankkeihin

Ruotsalaisen taloustieteilijän Roland Spåntin viesti herätti myös toisenlaisia näkökulmia talouskriisiin. Spånt näki, että talouskriisin vaikutukset ovat pitkäaikaisia, mutta erityisesti ihmisten hyvinvointiin, julkiseen sektoriin ja yksityisiin talouksiin. Kysymys on ennen kaikkea työkriisistä ja sosiaalisesta kriisistä – kroonisista työllisyysvaikutuksista ja negatiivisen stressin kokemuksista ja niiden jatkuvasta lisääntymisestä. Tutkimukset osoittavat, että stressikokemukset ovat lisääntyneet erityisesti julkisen sektorin naistyöntekijöillä viimeisten vuosikymmenten aikana. Olemme unohtaneet nämä kriisien vaikutukset, ja katsomme kehitystä liiaksi talouden näkökulmasta, kuuntelemme liiaksi taloustieteilijöitä ja pankkiireja, hän kovisteli ammattiyhdistysliikettä.

Kriiseillä on vaikutus tulonjakoon ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen

Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtaja Jaakko Kianderin mukaan paluu nopean kasvun uralle on tärkeää, jotta julkisten menojen rahoitus voidaan turvata väestön ikääntyessä. Tämä tarkoittaa sitä, että teollisuustuotannon kasvuedellytykset ja kilpailukyky on turvattava. Nopean kasvun kääntöpuoli on kuitenkin siinä, että se lisää energiankulutusta. Kysymys kuuluu, onko päästöjen vähentäminen mahdollista, jos tuotanto samalla jatkaa kasvuaan. Tosiasia on myös se, että pelkästään päästökaupalla ei ilmastonmuutosta hallita. Myös päästökauppasektorin ulkopuolisten toimijoiden, siis meidän kansalaisten ja kuluttajien, tulisi vähentää päästöjä 16 % vuoteen 2020.

Mikäli energian käyttöä pyritään hillitsemään esimerkiksi energiaveroilla, kotitalouksien reaalitulot supistuisivat ja energian hinnan nousun välitön ja välillinen vaikutus on elintason lasku. Eläkeläiset, työttömät, yksinhuoltajat, työntekijät, monilapsiset perheet, pienituloiset omakotiasujat ja työmatka-autoilijat kohtaisivat Kianderin mukaan ongelmia energian hinnan noustessa. Hän esittikin, että energiaverojen nosto pitäisi kompensoida pienituloisille joko tulonsiirtojen avulla tai alentamalla muita välillisiä veroja, jos tulonjako halutaan pitää ennallaan. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta vuoden 2020 päästötavoitteet pitäisikin saavuttaa niin, että kotitalouksien energiaverojen nousu voitaisiin minimoida, talouden kasvulle ja työllisyydelle ei aiheutuisi haittaa ja teollisuuden kilpailukyky ja kasvumahdollisuudet turvataan ja hiilivuoto estetään. Tämän yhtälön hoitamiseksi Kiander esitti monenlaisia toimia.

Energian kulutus tehtävä näkyväksi työpaikoilla

Ilmastoasiantuntija Tuuli Kaskinen ajatushautomo Demosin Ilmastotalkoot-projektista toi asiaa lähemmäs käytännön elämää ja työelämää ja kertoi siitä, mitä ja miten voimme kansalaisina ja työntekijöinä vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillintään. Kaskinen korosti, että asiaa ei voi ulkoistaa poliittisille ja muille päättäjille, vaan ilmastotalkoot on tehtävä yhdessä. Ei ole myöskään yhtä narua, josta vetäistä ja korjata asia esimerkiksi pelkästään pienemmällä sähkön kulutuksella ja tuotannolla. Me tarvitsemme kaikilla aloilla toteutettavan systeemisen muutoksen muun muassa energiassa, rakentamisessa, liikenteessä ja kaupunkisuunnittelussa, hän totesi.

On myös paljon asioita, joista meidän olisi jopa luovuttava, kuten vaikkapa isot autot, lomalennot. Mutta suostummeko – todennäköisesti emme. Elintapojamme voimme kuitenkin muuttaa ja vaikuttaa arkisiin ratkaisuihimme, jos meillä on tietoa energian käytöstä ja sen vaikutuksista. Kaskinen ehdottikin, että asiat tehdään näkyviksi kaupoissa, kodeissa ja työpaikoilla. Esimerkiksi työpaikalla voimme laatia energiankulutuksen päätöspuun, joka muistuttaa meitä siitä mielettömästä määrästä arkisia ratkaisuja, joita on olemassa ja joilla on ilmastovaikutuksia.

Tavoitteena kestävä työelämän kehitys

Terveyslaitoksen tutkija Antti Kasvio, joka on tutkinut ilmastonmuutoksen ja työelämän yhteyksiä, oli huolestunut siitä, että ilmastonmuutoskeskustelu ja tutkimus ovat valistus- ja luonnontiedekeskeisiä. Työelämävaikutuksia on sen sijaan tutkittu hyvin vähän. Nykyään kuitenkin kiinnitetään huomiota vihreään työhön. Esimerkiksi julkiset elvytyspaketit suunnataan niin, että ne tukevat vihreiden työpaikkojen syntymistä. Saksassa on paljon paneuduttu kestävän työelämän tutkimukseen ja kehitykseen: taloudellisesti, inhimillisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti mielekkäisiin työpaikkoihin.

Kasvion mielestä myös ammattiyhdistysliikkeen tulisi pitää huolta siitä, että hyvän työelämän käsitteistöä ja sisältöä kehitettäisiin avainstrategiana kestävä työelämä. Kasvio kiittikin siitä, että Pardia on tavoitteissaan korostanut tuottavuuden uudelleenmäärittelyä ja tuottavuuskäsitteen laajentamista niin, että se ottaa huomioon työelämän laadun ja kestävän kehityksen. Hän myös muistutti siitä, että Pohjoismaat ovat olleet globaaleja tiennäyttäjiä työelämän modernisoinnissa ja toivoi tälle jatkoa ja julkiselle sektorille entistä vahvempaa roolia työelämän kestävässä kehityksessä.

Työpaikat ja ammattiyhdistysliike voivat tehdä paljon ympäristö- ja ilmastokysymyksissä

Ruotsin ST on edelläkävijä ympäristö- ja ilmastotalkoissa. ST:ssä on laadittu ”käsikirja” jäsenistölle siitä, millaisia pieniä ja vähän suurempia toimenpiteitä työpaikoilla voidaan tehdä asioiden edistämiseksi. Norjassa ilmastokysymykset ovat sopimuksen mukaan yhteistoiminta-asioita. Pohdinnan arvoista meillä voisi olla vaikkapa se, millaisia vaikutuksia etätyön laajemmalla käyttöönotolla olisi.

Nordiska statstjänstemannaorganisationen, NSO:n jäseniä ovat ammattijärjestöt, joihin kuuluu noin 230 000 jäsentä. NSO:n jäsenorganisaatiot toimivat yhteistyössä Pohjoismaiden valtiollisten työnantajaedustajien kanssa. NSO käsittelee yhteisiä työmarkkinoiden ongelmia Pohjoismaiden ja Euroopan tasolla.

NSO:n jäseniä ovat seuraavat pohjoismaiset ammattijärjestö: Pardia/ Suomi, ST/ Ruotsi, Yrkesorganisasjonenes Sentralforbund, YS Stat/ Norja, Centralorganisation II (CO II)/ Tanska, SFR-Séttarfélag (SFR)/ Islanti ja Starvsmannafelagið/ Färsaaret. NSO:n puheenjohtajuus kiertää, Jyväskylässä puheenjohtajan nuija siirrettiin Antti Palolta Färsaarien Selma Ellingsgaardille.

Pardian vastaava kansainvälisten asioiden asiantuntija Päivikki Kumpulainen, gsm 040 550 5585.