Työnantaja- ja palkansaajapuoli ovat tehneet omat avauksensa syksyn sopimusneuvotteluihin. Pardian puheenjohtaja Antti Palola pohtii sopimusneuvottelujen tuoreimpia käänteitä: Elinkeinoelämän keskusliitto EK:n palkka-ankkuria ja SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn ehdotusta palkansaajien yhteisestä korotusminimistä.
Elinkeinoelämän keskusliitto EK tarjoaa ammattiliitoille yhden prosentin palkka-ankkuria eli palkankorotuskattoa. Mistä yksipuolisessa sanelussa on oikein kyse?
Elinkeinoelämän keskusliiton yksi jäsenliitto eli teknologiateollisuus haluaa omista lähtökohdistaan katsoen määritellä työn hinnan Suomessa. Elinkeinoelämän keskusliitto on aikaisemmin peräänkuuluttanut sitä, että eri toimialojen väliset erot tuottavuudessa ja kannattavuudessa on huomioitava paremmin sovittaessa palkankorotuksista. Tässä on selvä ristiriita.
Mikä on Pardian tavoite loppuvuoden neuvotteluissa?
Pardian hallitus ei ole vielä lyönyt lukkoon tavoitteitaan loppuvuoden ja ensi vuoden alun palkkaneuvotteluihin. Tavoittelemme varmasti kaikilla sopimusaloillamme jäsentemme ostovoiman turvaamista. Tähän vaikuttavat muun muassa talouden yleinen kehitys kuten esimerkiksi inflaatio. Emme hyväksy EK:n palkankorotuskattoa.
SAK:n puheenjohtaja Lauri Lyly on ehdottanut, että työnantajien asettaman palkankorotuskaton vastapainoksi palkansaajat sopivat yhteisestä korotusminimistä. Miten Pardia suhtautuu ehdotukseen?
Lauri Lylyn esitys on sinänsä kannatettava, mutta en näe sen toteuttamista tällä hetkellä realistisena. Suurin syy tähän on palkansaajapuolen heikko kyky koordinoida tehtyjä sopimuksia. Yksinkertaisesti sanottuna tehtyjen sopimusten eripituiset sopimuskaudet estävät koordinoinnin.
Miksi koordinointia ei tapahtunut viime kevään aikana?
Palkansaajapuoli on ollut yksinkertaisesti kykenemätön neuvottelujen ja tehtyjen sopimusten koordinoinnissa. Työnantaja onnistui omassa koordinoinnissaan varsin hyvin eli niin sanottu puolen prosentin palkka-ankkuri piti varsin hyvin eri sopimusaloilla.
Palkansaajapuolella on nyt oikeasti peiliin katsomisen ja itsetutkiskelun paikka. Mielestäni ainoa oikea tie tulevaisuudessa on se, että oman keskusjärjestömme jäsenliitot kykenevät neuvottelujen koordinointiin. Sama pätee luonnollisesti muiden keskusjärjestöjen toimintaan. Tämän jälkeen keskusjärjestöjen on omalta osaltaan kyettävä yhdistämään neuvottelut.
Puheissa haiskahtaa selvä kaipaus tupoon. Miksi siitä on luovuttu?
EK hylkäsi yksipuolisesti tupon ja halusi tehdä liittokohtaisia sopimuksia. Olen sitä mieltä, että tässä tilanteessa laaja konsensukseen perustuva kokonaisratkaisu olisi paras vaihtoehto Suomelle ja suomalaisille palkansaajille.
Kirjoittaja: Pardian tiedottaja Aku Karjalainen
Tässä sarjassa asiantuntijat ruotivat ajankohtaista ilmiötä tai uutista monelta eri kantilta.
